Kanta-Hämeen sotaveteraanipiirin joululehti Veljestuki 2014
Talvisodan jälkeinen pika-asutuslaki 1940 ja sen vuonna 1945 korvannut maanhankintalaki aiheutti suuren mullistuksen maanomistusoloihin Lounais-Hämeessä. Suurimmat maan luovuttajat olivat valtion omistamat Jokioisten kartanot Jokiläänissä ja Mustialan kartano Tammelassa. Yksistään Jokioisiin sijoitettiin kaikkiaan noin tuhat siirtokarjalaista, joista noin 700 oli muolaalaisia. Räisälästä tuli pitäjään noin 40 perhettä. Aluksi alueelle siirretyt valkjärveläiset ja rautulaiset asutettiin muihin pitäjiin.
Asuttaminen tapahtui Jokioisilla kahdessa vaiheessa. Pika-asutuslain perusteella 1940 kuntaan suunniteltiin perustettavaksi 148 tilaa. Myöhemmin luku oli 131, joista kartanon maille 117 ja yksityisten 14. Yksityistilojen, joiden peltopinta-ala oli yli 25 hehtaaria, tuli osallistua myös maan luovutuksiin. Kesällä 1941 valmiina oli Jokioisilla jo 115 tilaa. Ruotsalaisia lahjataloja oli saatu 57 kappaletta: 49 suurempaa ja 8 pienempää mallia. Lisäksi 10 tilallista asui kartanon rakennuksissa. Kun kyseessä oli pääosin valtion maat, niin asutustoiminta eteni nopeasti. Päätökset oli tehty jo kesäkuun puoliväliin 1940 mennessä. Kartanon maa-ala väheni Jokioisissa 2000 hehtaaria, josta peltoa oli 600 hehtaaria. Kartanoiden Peltosuon sivutila meni kokonaan pika-asutukseen. Kun siirtoväki syyskuusta 1941 alkaen palasi entisille kotipaikoilleen, niin 95 asutusta tilasta vain parikymmentä pysyi asuttuna. Näin oli syntynyt huomattava tilareservi tulevaisuutta varten. Tyhjilleen jääneisiin rakennuksiin sijoittui silloin paikallisia perheitä.
Ypäjällä kartanoiden alueelle suunniteltiin myös runsaasti asutustiloja. Jo 24.4.1940 Ypäjällä oli katsottu 94 tilaa siirtoväelle ja esimerkiksi Varsanojan sivutilaa suunniteltiin lopetettavaksi. Ypäjällä oli kesäkuuhun 1941 mennessä lohkottu kartanon maista kuitenkin vain 19 tilaa, joissa kaikissa oli asukkaat. Ruotsalaistaloja oli silloin tullut 15 kpl. Forssankin alueelle kartanon maille oli perustettu 10 tilaa ruotsalaistaloineen.
Kun sitten jatkosota päättyi, niin vuoden 1945 maanhankintalain perusteella Jokioisille tuli 212 uutta tilaa, joista 107 siirtoväelle ja paljon myös rintamamiehille. Kun lasketaan mukaan vuoden 1940 pika-asutuslain mukaan perustetut tilat, niin Jokioisiin syntyi yli 300 uutta tilaa. Jos lasketaan mukaan vapaaehtoiset kaupat, niin vuonna 1950 yli 0,25 hehtaarin tiloja oli Jokioisilla 874, mikä oli 346 enemmän kuin ennen talvisotaa.
Kartanon maille kesällä 1940 perustettuihin tiloihin liittyy erikoisuutena ruotsalaiset lahjatalot eli ruotsalaistalot kuten niitä kansanomaisesti kotikylässäni kutsutaan. Niistä hieman seuraavaksi.
”Lahja Ruotsin kansalta.”
Vuonna 1940 Ruotsissa suoritettiin kansalaiskeräys Suomen kansan auttamiseksi. Kun maan valuuttasäädökset estivät tuolloin valuutan viemisen ulkomaille, niin keräyksen tuotolla valmistettiin ruotsalaisissa talotehtaissa pienelementeistä 2000 asuintaloa toimitettavaksi Suomeen. Niistä 650 oli suunniteltu pommitettuihin kaupunkeihin ja 1350 maaseudulle siirtoväen pika-asutukseen. Talot suunniteltiin Suomessa, valmistettiin talotehtaissa Ruotsissa pienelementteinä ruotsalaisten standardien mukaisesti ja koottiin Suomessa. Talomalleja oli neljä, joista kaksi oli kaupunkeja varten ja kaksi maaseudulle. Ruotsissa oli jo pitkään valmistettu tehtaissa pientaloja kun taas Suomessa tuolloin vasta aloiteltiin. Taloja tuli 75 paikkakunnalle. Erityisen runsaasti tuli Jokioisille. Ruotsalaistaloilla tarkoitetaan nimenomaan pika-asutukseen välirauhan aikana tulleita taloja. Paljon puhutut kuuluisat rintamiestalot tehtiin pääsääntöisesti sodan jälkeen. Niihinkin saatiin Ruotsista taloudellista tukea.
Jokilääniin 1940 tulleet ruotsalaistalot olivat kahta kokoa. Isompi oli mitoiltaan 11 m x 7 m ja asuinpinta-alaksi oli ilmoitettu 72 m2. Alakerrassa olivat keittiö, suurehko tupa ja kaksi kamaria. Tuvassa oli suuri leivinuuni ja talossa oli kaksi savupiippua. Leivinuuni oli sijoitettu niin järkevästi, että sen yksi kylki lämmitti sisäeteistä. Lisäksi vinttiin oli mahdollista rakentaa kamari. Pienemmässä mallissa (n. 58 m2) oli keittiö, tupa ja vain yksi kamari. Alun perin taloissa oli avoverannat. Talon alla oli betoninen kellari.
Vaikka talot tehtiin nopeasti ja kevytrakenteisesti, niin ne ovat kestäneet hyvin aikaa. Kotikyläni kaikki talot ovat edelleen asuttuja ja useimmat alkuperäisten asukkaiden jälkeläisten käytössä. Niitä on tietenkin kehitelty, laajennettu ja nykyaikaistettu.
Talot valmiiksi nopeasti.
Ensimmäinen 650 valmiin omakotitalon erä saapui jo toukokuun puolivälissä Helsinkiin. Lahjoittajana oli mm. Ruotsin kuningasperhe. Jo kesäkuussa 1940 Jokioisten asutussuunnitelmat olivat valmiit 87 viljelystilan ja 61 asutustilan rakentamiseksi ja talojen tilaukset tehty. Perustuksiin saatiin Maatilahallitukselta 2 000 000 markkaa ja uuden pellon raivaukseen 100 000 markkaa. Kartanon maille perustetut tilat muodostettiin niin, että ne saivat pääasiassa vanhaa kartanon peltoa. Joillekin tiloille oli raivattava uutta peltoa enintään 2 hehtaaria. Näin suunniteltiin.
Talojen perustusten ja kaivojen rakentaminen aloitettiin 25.6.1940. Talojen pystytykseen suunniteltiin päästävän heinäkuun lopulla, jolloin talot tulevat maahan. Aikataulu piti hyvin. Ensimmäiset viisi pienempää tyyppiä olevat talot tulivat 6.8.1940. Niistä kolme pystytettiin Minkiölle ja kaksi Pilvenmäelle Forssaan Jokioisten kartanoiden Haision sivutilan maille. Ensimmäisen talon pystytys alkoi Minkiöllä 7.8.1940. Talojen pysytystä urakoi suomalainen Puutalo Oy ja vastaavana mestarina oli rakennusmestari J. Miettinen. Koska tehdasvalmisteiset pientalot olivat tuolloin Suomessa uusi asia, niin pystytystä tulivat opastamaan ruotsalaisten talotehtaiden teknikot.
Itse talon pystytys vesikattoon valmiille perustuksille vei kaksi päivää 8-miehiseltä työryhmältä. Sen jälkeen toiset kaksi päivää meni pienemmältä ryhmältä sisustukseen ja viimeistelyyn. Kaikki osat lattia- ja välikattolautoja lukuun ottamatta olivat talopaketissa mukana. Ikkunat lasitettiin paikan päällä. Talopaketti painoi 18 tonnia ja suurimmat elementit 600 – 700 kiloa. Pystytysporukassa oli 8 miestä ja viimeistelyporukassa 2 – 4. Kun talo oli pystytetty, niin töihin tulivat muurarit. Rakennusmestari Miettinen kehui taloja laadukkaasti tehdyiksi ja niitä oli hyvä kokeneilla porukoilla pystyttää. Nauloja ja liimoja ei ollut säästetty. Ongelmana oli talojen kuljetus, koska käytössä oli aluksi vain yksi auto bensiinipulan vuoksi, kolme hevosvaljakkoa ja yksittäinen hevosmies. Kaikille rakennuspaikoille ei vielä edes ollut autolla ajokelpoista tietä. (J. Miettisen haastattelu Forssan Lehdessä 24.10.1940)
Ruotsalaistalossa pitkään asunut kokenut Rakennustoimisto A. Puolimatkan kirvesmies kertoi talonsa olleen tehty hyvistä aineista. Runkoaines oli höylättyä vankkaa täyskanttista puuta. Taloissa oli vinolaudoitus ja sisäseinissä pinkopahvi. Katossa oli muotoon höylättyä panelilautaa ja lattioissa 32 mm:n paksuiset laudat. Ulkokatto oli tehty 60 cm leveistä elementeistä ja päällystetty kattohuovalla (Heikki Heinosen haastattelu 7.9.2014.)
Työt etenivät nopeasti. Taloja oli 24.10.1940 mennessä tullut yhteensä 72, joista Forssaan 10, Jokioisille 46, Ypäjälle 15 ja Humppilaan Sironkulmalle yksi. Jokioisille piti tulla vielä 16 kappaletta lisää, joten kokonaismäärä kohoaisi 88 taloon ja Jokioisiin niistä 64. Tuossa vaiheessa oli valmiina asuttavaksi jo 60 taloa. (J. Miettinen Forssan Lehti 24.10.1940) Marraskuussa 1940 Forssan Lehti jo kertoo Lintupajun ja Peltosuon uusista asukkaista.
Kun jatkosota alkoi kesällä 1941, oli Jokioisten kartanon mailla asuttuna 83 ruotsalaistaloa, joista 73 isompaa ja 10 pienempää mallia. Niistä Jokioisilla 57, Ypäjällä 15, Forssassa 10 ja Humppilassa 1. (Kartanoiden toimitusjohtaja Siivo Kantala, Forssan Lehti 17.6.1941). Kaikki tämä oli tapahtunut muun rakentamisen ohessa. Tehokkaasti oli toimittu.
Kotikylässäni olevaan Jokioisten Kartanoiden Kuuman sivukartanoon perustettiin näitä ruotsalaistaloja maineen 15 kappaletta. Kesäkuussa 1941 Muolaan asukkaita oli sijoitettuna kaikkiin Kuuman taloihin yhteensä 75 henkeä. Asukasluettelosta löytyi seuraavat perheet kirjausjärjestyksessä (perässä asukkaiden määrä): Viljami Joensuu 4, Vilhelmiina Lehtonen 2, Väinö Virolainen 6, Väinö Vaittinen 5, Hugo Seppänen 2, Mikko Kultanen 7, Antti Mustonen 7, Antti Seppänen 5, Tauno Joensuu 9, Juho Hintsanen 4, Ville Seppänen 5, Johannes Iho 2, Antti Vaittinen 6, Johannes Iho 8 ja Sulo Vaittinen 3.
Ruotsista oli kesään 1941 mennessä lahjoitettu Jokioisille myös noin tuhat maatalouskonetta. Samaan malliin, kuin me suomalaiset talonpojat lahjoitimme virolaisille ammattiveljillemme 1990-luvun alussa. Kartano oli myynyt keväällä 1941 asutustilallisille yht. 94 000 kg siemenviljaa. Näin olivat maamiehet päässeet uuden elämän alkuun.
Karjalan takaisinvaltauksen onnistuttua osa asukkaista palasi jo syyskuussa 1941 entisille kotiseuduilleen ja aloitti siellä asumusten uudelleen rakentamisen. Kuuman taloihin muutti tilalle paikallisia nuoria perheitä. Etusija oli sotainvalideilla. Osaan sijoitettiin kaupungeista maaseudulle määrättyjä työvelvollisia. Eräässä talossa asui irtolaislain perusteella Helsingistä halonhakkuuseen määrättyjä ns. leirinaisia. Kesällä 1944 oli palattava takaisin entisiin taloihin ja jatkettava niiden keskenjäänyttä rakentamista. Oli aika tehdä kunnon navetat ja ladot.
Kaikki kylän ruotsalaistalot ovat edelleen asuttuja ja valtaosin alkuperäisten sukujen hallinnassa. Niissä asuu nyt siirtoväen kolmas sukupolvi. Maaseudun rakennemuutos ja globalisaatio on aiheuttanut tilanteen, jossa viljely on joko jäänyt sivuharrastukseksi tai pellot on myyty tai vuokrattu. Metsät on jätetty itselle. Maahenki elää edelleen kuitenkin voimakkaana.
Näiden 15 ruotsalaistalon lisäksi muodostettiin Kuumaan siirtoväelle vielä sodan jälkeen neljä tilaa. Ne tehtiin silloin paikanpäällä ja niille Pellonraivaus Oy raivasi pellot melkoiseen korpeen. Muolaasta tulivat Johannes Kauppi ja Pekka Henttinen sekä Räisälästä Matti Ohvo ja Vilho Lukkaroinen. Rintamamistiloja muodostettiin lisäksi neljä paikallisille asukkaille. Näin tuli Jokioisten peräniityt uudelleen järjesteltyä ja kylä on pysynyt pääosin rakenteeltaan samanlaisena nykypäiviin saakka.
Muolaan Ylä-Hotokasta Kuuman kartanon takamaille. Asukkaat tulevat.
Kylässä asuu vielä yksi kaiken tämän kokenut alkuperäinen muuttaja. Hän on 88-vuotias Bertta Seppänen o.s. Mustonen. Tässä hänen tarinansa tulosta Ylä-Hotokasta Kuuman kartanon maille asutustilan emännäksi ja uuden kodin rakentamisesta. Tarina on ajalle tuolle tyypillinen.
Lähtö Muolaasta tuli nopeasti talvisodan puhjettua. Junaan noustiin Leipäsuon asemalla ja määränpäänä oli Loimaa. Karja lastattiin junaan ja sen määränpäätä ei tuolloin tiedetty. Karja löytyi myöhemmin Keski-Suomesta. Loimaalla majoituttiin ensiksi Heimolinnaan, joka oli paikallinen suojeluskuntatalo. Sieltä sitten isännät hakivat evakoita ja Mustosen perhe päätyi suuren maatalon pihapiirissä olleeseen sivurakennukseen Kauhanojan kylään. Talon väki suhtautui ystävällisesti tulijoihin. Vuonna 1941 tuli määränpääksi Jokioisten Kuumaan kartanon maalle valmistunut Koivumäki-niminen uudistila. Tila tuli Antti ja Amanda Mustosen seitsenhenkiselle perheelle. Suuren Alho-nimisen niityn reunoihin oli rakennettu valmiiksi seitsemän ruotsalaisvalmisteista asuinrakennusta ja perustettu kokonaispinta-alaltaan vajaan 30 hehtaarin tiloja. Ne vastasivat kylällä aikaisemmin 1921 perustettujen lohkotilojen suuruutta. Vuonna 1943 Mustoset muuttivat takaisin Ylä-Hotokkaan. Asuinrakennus oli tuhoutunut talvisodan ensimmäisinä päivinä tykistötulessa. Navetta, talli ja sikala olivat jäljellä. Asetuttiin asumaan tiiliseen sikalaan, jota ei ollut ehditty ennen sotaa ottaa käyttöön. Uutta asuinrakennusta ei ehditty tehdä, kun kesäkuussa 1944 suurhyökkäyksen alettua tuli nopea lähtö. Läheiselle Leipäsuon asemalle ei enää voitu mennä. Vihollinen oli jo lähellä ja rautatiet olivat ruuhkautuneet. Hevonen ja vähät tavarat kärryillä karjaa taluttaen mentiin kävellen noin 20 km Kouvolan pohjoispuolella Savon radalla sijainneelle Selänpää asemalle ja siellä junaan. Pitkä matka karjan kanssa oli uuvuttava. Taluttajien jalat menivät rakoille ja väsymys painoi. Määränpäänä oli Parola. Siellä leiriydyttiin ja sitten jatkettiin matkaa karjaa taluttaen Luopioisiin, jossa majoituttiin erääseen perheeseen. Saatiin kaksi omaa huonetta. Luopioisista sitten myöhemmin päästiin takaisin Kuumaan entiseen taloon. Siinä väliajan asunut paikallinen perhe muutti pois. Isä Antti oli kuollut Muolaassa 1943 ja haudattu sinne.
Kuumassa Koivumäen asutustila oli 27,5 ha ja se sai kartanon vanhaa peltoa sekä niittyä pelloksi raivattavaksi. Metsä oli talon yhteydessä. Tilalla ruotsalaistalon lisäksi oli kartanon suuri makasiini. Makasiinin tehtiin karjalle lämmin tila, kunnes saatiin navetta valmiiksi.
Rintamalta palannut veli Uuno Mustonen ryhtyi tilan viljelijäksi. Bertta avioitui viereisen talon pojan Unto Seppäsen kanssa 1949 ja muutti Seppäselle. He olivat tutustuneet jo Karjalassa. Lapsia syntyi neljä. Leipäsuon Kattilanojalta kotoisin ollut Unton isän Antti Seppäsen perhe oli saanut samanlaisen talon, jonka nimeksi maanmittari oli antanut Koivurinne. Matka Koivumäestä Koivurinteeseen ei ollut pitkä. Sielläkin karja oli aluksi makasiiniin tehdyssä tilassa ja oma navetta tehtiin 1949. Tiilet tehtiin ajan tavan mukaan itse. Tila siirtyi sitten aikanaan Unto ja Bertta Seppäselle. Tilaa viljeltiin esimerkillisesti. Yleisestikin voidaan sanoa, että siirtoväki tässä kylässä viljeli tilojaan hyvin. He perustivat yhteisen konehallin koneineen ja rakensivat yhteisen kuivurin. He osallistuivat aktiivisesti myös kylän yhteisiin rientoihin ja toivat vaihtelua ja toimintaa perihämäläiseen kylään. Isännän kuoltua tila on ollut perikunnalla ja pellot ovat nykyään vuokralla. Lapset ovat jo lähteneet omille teilleen, mutta tilasta ja sen emännästä pidetään hyvää huolta. Bertta Seppänen on asunut ruotsalaistalossa 68 vuotta ja viihtyy siinä edelleen. Muistot tietenkin palaavat lapsuuden Karjalaan.
Toivottelen hyvämuistiselle ja virkeälle talon emännälle terveyttä ja pitkää ikää.
Markku Saviniemi
Sulo Vaittisen siirtotilan päärakennus on laitettu hienoon kuntoon. Talossa asuu poika Heikki Vaittinen.
Ruotsalaistalo 2014 Jokioisten Kuumassa. Talon nimeksi tuli Seppälä, koska siihen sijoitettiin Eino Seppäsen perhe. Sittemmin talossa asui Eino Parilon perhe. Nyt talo ei enää ole siirtoväellä.
Bertta Seppänen talonsa pihalla. Vuonna 1941 olleet pienet koivut ovat nyt suuria varjostavia puita.
Bertta Seppänen kotitalonsa pihalla. Taustalla on 1949 valmistunut nTauno Joensuun ja oik. Mikko Kultasen siirtotilat 2014 ovat edelleen suvuilla. Navetat tehtiin myös tyyppipiirustuksilla.